Elämäntapajutut


Terra Feminarum - Naistenmaa

Perinteisen Astroleirin kohteeksi valikoitui kesälle 2019 monen asian ja johdatuksen summana Viron Naissaari. Naissaaren synty merestä nousemalla on inspiroinut monia kansantaruja ja kertomuksia. Kaikissa niissä, kuten saaren nimessäkin, on vahva rooli naisilla ja tälläinen sofiaaninen, vahvasti Äitimaan energioita värähtelevä seutu onkin mitä parhain paikka kokoontua yhdessä oppimaan ja tutkimaan kosmoksen, itsemme ja toistemme välistä vuorovaikutusta.

Kesällä luonto kukoistaa ja vetää väkisinkin myös meidät ihmiset elämään vahvasti aistimaailmassa ja kesän ”hurmoksessa”. Tätä valoa, väriä ja värähtelyä hengittelimme yhdessä syvälle sisimpäämme, jossa se sitten talven pimeinä hetkinä synnyttää sisäistä valoa ja oivalluksia, toivottavasti kasvuakin kohti sitä minuutta, joksi olemme askel askeleelta tulossa.

Read More

23.9.2017: Suuri Merkki, loputtomat maailmanloput ja luottamus...

Ilmestyskirja eli Johanneksen ilmestys on valtavuudessaan ja ilmestyksissään upea! Se on kuitenkin sen symboliikkaa tuntemattomalle hyvin hankala ja tarjoaa loputtomasti tulkintavaintoehtoja. Tässä tekisi mieli lainata lähes loppuun muualla kulutettua sananpartta: pelolle ei saa antaa valtaa!

Read More

Syntyvätkö tulevaisuuden yhteisöt Suomessa?

Kirjoituksissamme on siellä täällä tullut viitattua kaikkeen muuhun mukavaan tekemiseen ja ajattelimme, että kerrotaanpa viimeinkin jotain niistäkin. Meillä molemmilla on suurena, elämän mittaisena projektina tulevaisuuden hyvinvointiyhteisöjen rakentaminen! Iso projekti, josta on haastavaa kertoa lyhyesti.

Read More 1 Comments

Fluoria vai ei

Perheen nuorimmaisen hammastarkastus lähenee ja hän itse kysyi onko pakko suostua siihen oksettavan makuiseen tahnaan, jota hammaslääkäri levittää hampaiden pinnalle tarkastuksen jälkeen. Hyvä kysymys! Olen lasten kanssa välillä kieltänyt fluorilakan laiton ja toisinaan ollaan menty hammaslääkäristä kiireen vilkkaa kotiin pesemään möhnä pois. Ajattelin vähän lueskella taustoja fluorista, jotta osaisin suhtautua lähestyvään käyntiin. 

Read More 10 Comments

"Älä valita, ala valita.", sanoi jonkun äiti...

Tämän kirjoituksen aihe tuli Sarilta: miksi blogia kirjoitetaan, onko se jotakin, jolla tarkastellaan omaa elämää?

Olen kuullut, ja tiedän, että blogeja jotkut kirjoittavat ihan elinkeinonakin, mutta tässä vaiheessa yksi iso syy on: itsearviointi, meditaatio, kiitollisuus.

 

Syksystä siirrytään talveen, vedenpinnat jäätyvät, ne ovat kuin suuri maailmanpeili, josta kokemuksemme ja elämämme heijastuu koko henkiseen maailmaan. Meille pienille ihmisille tällainen peili voi olla tällainen blogi. Uskon, että melkein mikä tahansa elämässä voi olla meditaatiota tai rukousta. Tärkeää ei ole, mitä teet, vaan miten sen teet. Perinteisessä, jo Buddhan muotoilemassa kahdeksanportaisessa meditaatiossa, on yksi kokoava, jatkuvasti harjoitettava meditaatio, joka kehottaa katsomaan päivittäin omaa elämää. Kun irrottaudumme arjestamme ja katselemme sitä itsemme ulkopuolelta, käsityksemme itsestämme ja elämästämme vähitellen muuttuu.

Read More 2 Comments

Miten se kesä loppuu aina lyhyeen?

Lokakuussakin se ihan sama aurinko paistaa, vaikkakin puiden latvojen takaa ja tuuli on juuri purjehdukseen sopivaa. Hetken syystuulessa viileiden vetten keskellä vietettyään sitä sitten muistaa miksi purjehdus on kesäinen laji. Kesällä voi purjehtia läpi yön, nyt jo seitsemän aikaan tuskin näkee varpaitaan ja rantautuminen on vaikeaa kylmästä pökkelöisin jaloin ja kankein sormin. Mutta vielä oli vesille päästävä!

Read More 1 Comments

Leveetä Elämää?

Mitä se levee elämä oikein on?
Ajattelen, että se on avoin asenne, avoin syli, jolla tulevaisuus otetaan vastaan. Eikä se oikein onnistu, ellei ota vastuuta siitä pienestä ikuisuudesta, jota nykyhetkeksi kutsutaan.

Me elämme Sarpan kanssa jo nyt leveetä elämää, mutta se on  taloudellisesti sellaista taiteilua, että leveempi, sosiaalisempi ja laajentuva liike vaatii lisää rahaa. Näin rehellisesti sanottuna.

 

Read More 1 Comments

Syntymäpäivät Jurmossa

Tuli muutaman päivän rako jatkuvaan sateeseen ja lähdimme vesille. Tällä kertaa tuulet ohjasivat meidät Juurimaahan eli Jurmoon, Salpauselän viimeisille rippeille. Kotisatamasta, Nauvon Kvivlaxista, sinne on matkaa noin 40 kilometriä eli 22 merimailia. Tuuli on sen verran suotuisa, että matka taittui reilussa neljässä tunnissa. Lopussa tuulta oli jo vähän liikaakin genaakkeripurjehdukselle (Sarin mielestä)...

Read More 2 Comments

Tarinoita elämästä


Jaa tämä sivusto:

Seuraa Facebookissa