Perinteisen Astroleirin kohteeksi valikoitui kesälle 2019 monen asian ja johdatuksen summana Viron Naissaari. Naissaaren synty merestä nousemalla on inspiroinut monia kansantaruja ja kertomuksia.
Kaikissa niissä, kuten saaren nimessäkin, on vahva rooli naisilla ja tälläinen sofiaaninen, vahvasti Äitimaan energioita värähtelevä seutu onkin mitä parhain paikka kokoontua yhdessä oppimaan ja
tutkimaan kosmoksen, itsemme ja toistemme välistä vuorovaikutusta.
Kesällä luonto kukoistaa ja vetää väkisinkin myös meidät ihmiset elämään vahvasti aistimaailmassa ja kesän ”hurmoksessa”. Tätä valoa, väriä ja värähtelyä hengittelimme yhdessä syvälle
sisimpäämme, jossa se sitten talven pimeinä hetkinä synnyttää sisäistä valoa ja oivalluksia, toivottavasti kasvuakin kohti sitä minuutta, joksi olemme askel askeleelta tulossa.
Leirillä oppaina kohti kohti omaa sisäistä ääntämme toimivat tuttuun tapaan astrologit Seppo Tanhua, Arto Virtanen ja Timo Kalliokoski. Sepon kanssa etsimme syntymäkartoistamme vinkkejä omaan henkiseen DNA:hamme ja siihen miten löydämme kosmisen elämäntehtävämme. Katselimme myös ajan kuvaa ja millaisia transiitteja kosmos syntymäkartoillemme on piirtämässä. Arto oli ottanut tehtäväkseen sen sijaan kaivaa esiin kurssilaisten kartoilta miinoja, sotilaallisen historian siipien havinassa kun olimme. Timo vei kurssilaiset vähän toisenlaisiin tunnelmiin eli purjeveneellä vesille. Ja saaren suojassa kurssilaiset pääsivät katsomaan millaisia työkaluja Tarot tarjoaa elämän haasteisiin ja kysymyksiin.
Millainen olento on Naissaari?
Naissaari on käytännössä hiekkasärkkä, joka nousi Itämeren edeltäjästä, Litorinamerestä, 8500 vuotta sitten. Saari on hiekkaisia rantoja ja Tanskan vallan aikana saaren itärannalle istutettuja lehtipuita lukuunottamatta mäntymetsän ja ruusujen peitossa. Historiansa aikana saari ja sen asukkaat ovat olleet moneen otteeseen sotilasvaltojen heittopussina strategisen sijaintinsa vuoksi. Naissaaren kohdalla Suomenlahti on kapeimmillaan ja sen editse on kulku Tallinnaan. Sotilaallinen sisäänmarssi saarella alkoi todenteolla Suuren Pohjan sodan myötä 1700 luvulla. Valta on ollut milloin ruotsalaisilla, saksalaisilla, englantilaisilla, venäläisillä, Neuvostoliitolla ja Virolla. Krimin sodan aikana saarta käytettiin saavoittuneiden hoitolana ja myös kaatuneiden hautausmaana. Englantilaiset ovat kaataneet saaren puut kertaalleen ja kuljettaneet pois ja saksalaiset viimeistelivät tuhon polttamalla loputkin.
1900-luvun alussa Pietari Suuri aloitti suureelliset linnoitustyöt saarella suojatakseen Pietaria. Syntyi Pietari Suuren merilinnoitus estämään vihollisten pääsy Suomenlahden kautta Pietariin. Bolsevikit hävittivät nämä massiiviset puolustusrakennelmat lähes tyystin vuonna 1918 paetessaan Viroon saapuvia Saksalaisjoukkoja. Jäännöksiä näistä rakennuksista saarella on vielä paljon, varsinkin kun Viron armeija korjasi hajotettuja puolustusrakennelmia saksalaisten jäljiltä. Vähemmän tunnettu seikka on Viron ja Suomen puolustusyhteistyö 30-luvulla puna-armeijan liikkeiden varalle. Tämä epävirallinen sotilasliitto rakensi mm. merenalaisen viestintäkaapelin Naissaaren ja Suomen välille ja sen avulla välitettiin mm. tietoa neuvostoarmeijan suunnitelmista Neuvostojoukkojen pommittaessa Helsinkiä.
Uhka ja suojelus ovat kulkeneet kautta aikain jonkinasteisessa tasapainossa. Varsinaista sotaa saarella ei ole käyty eikä sieltä ole ammutta yhtään laukausta vaikka saari oli ajoittain hyvinkin vahvasti aseistettu. Saarella on tehty myös melkoista luonnonsuojelun historiaa sillä jo vuonna 1297 Tanskan kuningas kielsi puunkaadon saaren pohjoisosissa. Nykypäivänä koko saari on luonnonpuistoa ja jäänteet sotilaallisesta historiasta ovat vahvasti luontoäidin syleilyssä, näkyvissä mutta kesytettyinä. Saarella kulkiessa voi aistia vahvana Naissaaren lämpimän, rakastavan ja parantavan voiman. Lieneekö tässä syy sille, että saari on välttynyt historiastaan huolimatta verenvuodatukselta ja tuholta.
Ohjelmaa Kurssilla
Kurssille osallistujat jakautuivat neljään pienryhmään ja näissä ryhmissä vietimme aikaa Sepon, Arton ja Timon seurassa. Yhtenä päivänä jokainen ryhmä toteutti oman projektinsa eläytyen Naissaaren menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen videokamera kädessä. Näistä videoprojekteista koostettiin kurssin lopussa todella mielenkiintoinen ja vaikuttava lyhytelokuva Naissaaren vaiheista!
Kurssilaiset majoittuivat saaren eteläkärjessä sijaitsevaan Naissaar Külaliste majaan, jota isännöivät virolaissuomalainen pariskunta Eda ja Karl. Aamiaisen jälkeen vietimme aamupäivän yhdessä mm. tutustuen saaren historiaan ja luontoon, pelaten frisbeegolfia tai pyramidia rakentaen.
Isäntämme Karl Lindström tuntee saaren ja sen historian perinpohjin. Saimme viettää hänen seurassaan yhden aamupäivän koluten saarta vanhan Suomen armeijan Masin kyydissä. Tällä kierroksella saaren henki oli läsnä vahvana. Vaikka vierailukohteen olivat massivisen sotilaallisen varustelun jäänteitä, oli vahvana kaikkialla saaren eheyttävä ja rakastava energia.
Kurssin iltapäivät oli pyhitetty vakavammalle työskentelylle itsemme ja karttojen parissa. Tämä tarkoitti oivalluksia, naurua ja kyyneleitä: onnellisia ja kipeitäkin hetkiä. Kurssiviikolle osuneet kovat länsituulet ja Tallinnanlahden alttius vaaralliselle ristiaallokolle aiheutti päivän purjehdusryhmille aina pientä jännityksen poikasta. Mutta kurssilaiset yllättivät purjeveneen miehistön, eikä kukaan jäänyt rannalle, vaan kaikki lähtivät rohkeasti vesille tuulta uhmaten virolaisisäntien pudistellessa ihmetyksestä päitään.
Ilta oli ruokailun, saunomisen, yhdessäolon ja aiheeseen liittyvien luentojen aikaa. Tallinnan laulujuhlat osuivat sopivasti yhteen leirimme kanssa ja me pääsimme yhtenä iltana kokemaan laulujuhlien tulen saapumisen saarelle ja siihen liittyvät juhlallisuudet konsertteineen.
Intensiivinen henkinen työskentely vaatii toisinaan pienoista maadottumista, jotta emme aivan lähtisi leijailemaan henkisiin sfääreihin. Tähän tarjosi mahdollisuuden kivenheiton päässä sijaitseva salakapakka ”Rähnipesä” virolaisine tarjoiluineen ja köydenvetokisoineen. Tähän mahdollisuuteen osa leiriläisistä tarttuikin viimeisenä leiri-iltana.
Lopuksi
Nyt kun leiristä on kulunut aikaa muutama kuukausi, alkaa sen todellinen anti kypsyä. Tunnen miten kurssilla Naissaaren rakkaudellisessa ilmapiirissä sisimpääni laskeutuneet idut alkavat orastaa ja odotan mielenkiinnolla pimeiden syys- ja talvipäivien myötä tuleentuvaa sisäistä satoa….
leiriläinen Sari Kalliokoski
