Leveetä Elämää?

Mitä se levee elämä oikein on?
Ajattelen, että se on avoin asenne, avoin syli, jolla tulevaisuus otetaan vastaan. Eikä se oikein onnistu, ellei ota vastuuta siitä pienestä ikuisuudesta, jota nykyhetkeksi kutsutaan.

Me elämme Sarpan kanssa jo nyt leveetä elämää, mutta se on  taloudellisesti sellaista taiteilua, että leveempi, sosiaalisempi ja laajentuva liike vaatii lisää rahaa. Näin rehellisesti sanottuna.

 

On ehkä itsekästä sanoa, että raha ei kiinnosta. Meillä kenelläkään ei ole mistä antaa, jos meillä ei mitään ole. Jos elämä on kamppailua henkiinjäämisestä tai jatkuvassa epävarmuudessa elämistä, on aika vaikeaa kehittää sosiaalisesti vastuullista hyvinvointia, jakaa onnistumisia, auttaa kanssaihmisiään.

 

Me olemme pariskuntana ehkä aika luovia kehittämään elämäntapaa, joka näyttää paljon kalliimmalta kuin se todellisuudessa on. Kyllä: meillä on hyvää ruokaa, joskus viiniä, purjevene, kaksi autoa, omakotitalo. Koko hoito.

 

Aah, kylläpäs näyttää ihanalta: saltimbocca-inspiroitua broileria kurpitsapyreen ja voiviinikastikkeen kanssa. Hanna Partanen ei varmaan tykkäisi. Ei maanantaina saa syödä näin hyvää ruokaa. Kuulemma. Pitäisi kuulemma olla eineksiä, kun ne loppuvat mukavasti kesken. Kamoon.

Me syötiin -30% päiväysbroitsua ihan kohtuullinen yksi rinta/hlö, kohtuullinen lasi halpaa luomuviiniä (Footmark: ihan kiva.) ja sopiva määrä pyreetä päälle. Meillä on oikeus elää leveesti! Ruokaa syödään kai siksi, jotta tulisi ravituksi. Miksi me yrittäisimme syödä ruokaa, joka ei ravitse?

Ja sitten niitä paljastuksia: Vene on tänä vuonna tullut kunnioitettavaan 40 vuoden ikään. Calypso kuitenkin kelluu ja ajaa asiansa: se on etenkin Timon henkireikä. Autojen kanssa on ollut aika hyvä säkä: UYA ja MIF siirtyvät hienosti edelleen pisteestä A pisteeseen B kuljettaen meitä kahta, lapsia vaihtelevia määriä ja tavaraa aika paljonkin välillä. Kahden vanhan farkun hinta on yhteensä alle kolme tonnia. Talo on vuokralla ja ihan mieletön munkki kävi siinäkin. Tai jotain.

 

Tässä me taas kirjoitellaan ja raapustellaan vierekkäin. Tosi leveetä on se, kun löytää rinnalleen ihmisen, jonka kanssa haluaa olla oikeastaan koko ajan ja tehdä asioita yhdessä. Tuntuu valtavan siunatulta. Kiitollisuus on yksi tähän meidän elämäntapaamme liittyvä peruskivi. Meillä on paljon aina kun meillä on avosyli sille hyvälle, jota meillä on nyt. Minusta vaikuttaa sille, että se on samalla avosyli hyvälle, laajentuvalle tulevaisuudelle. Avosyli, kädet niin leveellä, kuin menee, vaatii myös sitä, että sille historialliselle ja esihistorialliselle itselle osaa antaa anteeksi. Se voi joskus kestää tosi kauan, tiedän.

 

Aina on nyt. Se on ihmisen parasta aikaa. Tästä tämä luku meidän elämässämme lähtee. Elämä on nyt aika leveetä.

 

Timo

Write a comment

Comments: 1
  • #1

    Eija (Tuesday, 13 September 2016 15:42)

    Mä ensimmäistä kertaa elämässäni kommentoin blogia, kun en niitä juuri ole lukenutkaan - no joskus.
    Mutta nyt oli pakko.
    Timo, sun kirjoitus nosti ihon kananlihalle. Niin kauniisti kerrot, miten leveetä voi elämä olla, vaikka kumpuaakin niukkuudesta. Ja miten leveetä on osata jakaa niukkuutta yhdessä.
    Tiedän, että olette valmiita nostamaan oman elämänlaatunne uudelle levelille, jolloin siitä tulee vielä leveempää. Samalla niin teidän kuin teitä seuraavien niukkuus vähenee.
    Ottaisin kopin, jos en jo olisi ottanut :D

Tarinoita elämästä


Jaa tämä sivusto:

Seuraa Facebookissa