Aika usein jää kirjoittamatta. Vielä useammin sanomatta. Aika usein tuntuu siltä, että olen liian vanhanaikainen, liian monimutkainen, liian pohdiskeleva, liian hanakka vaihtamaan näkökulmia, liian kovasuinen ollakseni ”viisaana” uskottava.

Tämän päivän ihminen tuntuu suhtautuvan erittäin vihamielisesti kaikkeen, mikä ilmenee jonkinlaisena hierarkiana. Eikä se mikään ihme ole: hierarkista järjestystä on käytetty ennen aikaamme ja aikanamme niin paljon väärään vallankäyttöön. 

Kuluneen vuoden teema astrologisesti on ollut ajoittain tiivistyvä ja hellittävä Uranuksen ja Saturnuksen neliö taivaalla. Yritän nyt hiukan avata tätä kuviota, peilaten sitä vuoden 2021 tapahtumiin ja kehityskulkuihin. Me olemme katsoneet ihmiskunnan tarinassa todella erikoista jaksoa. Uskon, että jollakin tasolla oikeastaan kaikki kansalaiset tuntevat ja kokevat sen, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Ja kaikki tämä, mikä ei ole kohdallaan, liittyy tavalla tai toisella siihen, millainen kuva on maalattu terveysturvallisuuden tilanteesta kuluneena vuonna. Ja jo sitä edeltävänä. 

Yksi astrologian ikuisuuskysymyksiä taitaa olla tämä makrokosmoksen vaikuttamisen tapa omaan mikrokosmokseemme. Millä ihmeen tavalla planeettojen liike kytkeytyy ihmissielun, ihmishengen, ihmiskehon tapahtumiin ja liikkeisiin?

Jos me hahmotamme koko maailmankaikkeuden erilaisten, eri tavoilla ja eri tasoilla toisiinsa kytkeytyvien tietoisuuksien ikuiseksi tanssiksi, selitystä ei oikeastaan edes tarvita. Minä tiedän, että minulla on muiden katseelta salattu maailma, joka ilmenee näille muille vain seurauksissaan. Käteni heilautus näkyy merkkinä sisäisestä elämästäni, mutta ei se tietoinen päätös, joka on liikkeen takana.

Me olemme olentoina jopa itsetietoisia, tietoisia omasta erillisestä olemassaolostamme ja omasta erityislaadustamme. En osaa kenenkään muun puolesta näin ollen ajatella tai hahmottaa, mutta tässä tietoisuudessa, jossa Minä Olen, on aika järjetön ajatus, että valtava kosminen kaikkeus synnyttäisi yhden osan, joka olisi sitä itseään tietoisempi.

Minä, kuten varmaan kaikki muutkin astrologian ammattilaiset ja harrastajat, katson tammikuuta 2020 suurella mielenkiinnolla ja… ehkä kauhunsekaisella innostuksella. Pluton ja Saturnuksen taivastapaaminen on ollut ohjelmassa viimeksi 1982, jolloin kirjoitin ylioppilaaksi, kylmä sota oli kylmimmillään ja ehkäpä rauhanliike omalla aktiivisuudellaan pystyi vaikuttamaan ilmapiiriin niin paljon, ettei kylmä sota kuumentunut tappohommiin asti.

Olemme ihmiskuntana samankaltaisessa asetelmassa, jossa kaikki kehityksen puolesta toimivat voimat ja niiden vastavoimat ovat äityneet vielä rajummiksi. Tämä asetelma, jossa itseemme ja lähipiiriimme rajoittuva egoistisuus ja ihmiskunnan tulevaisuuden tarpeet ovat pystypainissa keskenään näkyy sekä globaalisti, kansallisesti, sosiaalisesti, että henkilökohtaisesti.

Aivan erilaiseksi, siis yksilölliseksi ja henkilökohtaiseksi tämän tekee se, että Merkurius ja Aurinko samassa yhtymässä asettavat seuraavat kysymykset kaikkien ihmisten sielun peilin eteen. Meillä on kollektiivinen tietoisuus ja tunnelma, mutta meidän kaikkien on annettava oma vastauksemme moraaliseen peruskysymykseen: onko minun vapauttani se, että voin tehdä, mitä tahdon vai se, että tiedän, miksi jotakin teen.

Rukoile ja tutki.

Kun olen yrittänyt löytää jotakin alkupistettä, mistä lähteä kuvaamaan hermetismiä, tämä on ehkä paras. Hermetismi on se & tai ja, joka yhdistää tieteellisen ja uskonnollisen syventymisen. Se ei ole uskonto, joka pyrkisi uskonnoksi jonkun muun uskonnon paikalle, eikä se liioin ole tiede, joka pyrkisi niiden tutkimusaloilla pätemään. Se ei ole uusi kappeli, oratorio, eikä se ole uusi laboratorio.

Hermetismi tietää, että uskon maa on kartoittamatonta tiedon maata ja uskoo, että tieto on mahdollista kantaa valona tähän maahan ja piirtää uusia karttoja tässä Terra Incognitassa, Tuntemattomassa Maassa. 

Hermetismi on Sofiaa ja Logiaa. Se on Viisautta ja Järkeä, jotka viihtyvät toistensa seurassa. Ja se on aina innokkaana ja sydämen lämpöisenä yhdistämässä ja koettelemassa. Se on avoin Ilmestyksille, jotka puhuvat mielikuvituksemme kautta ja hedelmöittävät tietoamme uusin entäs-jos-aavistuksin ja se on valmis tutkimaan, hyväksymään tai hylkäämään ideansa, koska se on uskollinen myös tieteelliselle asenteelle. 

Rakastan kotimaatani, joka on valintojensa, siis valintojemme, seurauksena vaikeassa tilanteessa.

Minulta on pyydetty eri tahoilta Suomen horoskoopin ja satavuotiaan valtiomme vaiheiden ja olemuksen astrosofista tutkielmaa. Tämä projekti huipentui viime viikolla Antroposofisen Liiton torstaiklubilla pidettyyn luentoon, jonka sisältö seuraili tätä tekstiä, joka suunnilleen tämän muotoisena on ilmestynyt Astro Logos-lehdessä ja Takojassa.

Tämä oli minulle sopiva tapa muistaa rakkaan kotimaani taivalta tähän päivään asti. Juhliminen jatkuu 5. 12. 2017 pienellä juhlalla ystävien kesken. Tämän haliuan nyt jakaa kanssanne! Onnea Suomi, onnea suomalaiset, te kyllä tarvitsette sitä, paljonkin...

Ilmestyskirja eli Johanneksen ilmestys on valtavuudessaan ja ilmestyksissään upea! Se on kuitenkin sen symboliikkaa tuntemattomalle hyvin hankala ja tarjoaa loputtomasti tulkintavaintoehtoja. Tässä tekisi mieli lainata lähes loppuun muualla kulutettua sananpartta: pelolle ei saa antaa valtaa!