Rakastan kotimaatani, joka on valintojensa, siis valintojemme, seurauksena vaikeassa tilanteessa.
Minulta on pyydetty eri tahoilta Suomen horoskoopin ja satavuotiaan valtiomme vaiheiden ja olemuksen astrosofista tutkielmaa. Tämä projekti huipentui viime viikolla Antroposofisen Liiton
torstaiklubilla pidettyyn luentoon, jonka sisältö seuraili tätä tekstiä, joka suunnilleen tämän muotoisena on ilmestynyt Astro Logos-lehdessä ja Takojassa.
Tämä oli minulle sopiva tapa muistaa rakkaan kotimaani taivalta tähän päivään asti. Juhliminen jatkuu 5. 12. 2017 pienellä juhlalla ystävien kesken. Tämän haliuan nyt jakaa kanssanne! Onnea
Suomi, onnea suomalaiset, te kyllä tarvitsette sitä, paljonkin...
Suomi, satavuotias lapsonen
Suomen kansan valtiollinen elämä ja sen henkinen tehtävä astrosofisessa valossa
Timo Kalliokoski
Suomen kansa ja sen henki on ollut paljon kauemmin olemassa kuin itsenäinen valtio, jonka nimi on Suomi. Suomi valtiona kuitenkin ilmaisee ihmiskunnan evoluution jotakin tarvetta. Se, että suomalainen kansanhenki sai ”fennomanian” voiman kautta oman valtiollisen olemassaolon, ei ole tarkoituksetonta. Myöskin Suomen valtiollisella elämällä tämän itsenäistymisen jälkeen on tarkoituksensa. Suomen valtion tapahtumat ja kytkeytyminen kansainväliseen kehitykseen eivät ole merkityksettömiä. Suomesta täytyi tulla valtiollinen muodoste, jotta se pystyi antamaan eurooppalaiselle kulttuurikaudelle sen, mitä sen täytyikin antaa.
Tässä kirjoituksessa pyritään hahmottelemaan muutama pääkohta niistä henkisistä taustoista, joiden ilmaisuja historialliset tapahtumat ovat. Tähän on voitu ottaa mukaan niistävain muutama, jotka ovat syystä tai toisesta kiinnittäneet kirjoittajan huomiota. On otettava huomioon, että mundaaniastrologia, historialliset ja evolutiiviset rytmit toimivat täysin toisenlaisen mittakaavan ja suhteellisuuden kehyksessä kuin henkilökohtaiset horoskoopit. Tässä kirjoituksessa käytetään niitä tietoja, joita kirjoittajalla on näistä kysymyksistä ja voimme riskittä todeta, että jotakin tärkeää jää puuttumaan. Tällaisen esityksen rajaaminen on muutenkin aika vaikeaa. Lisäksi olisi monesti tarpeellista päästä perustelemaan joku johtopäätös tai hypoteesi paremmin kuin on ollut mahdollista.
Tutkielman lähtökohta ja Suomen valtiollisen elämän alku
Suomen täytyi historiallisesta välttämättömyydestä saada myös valtiollinen äänensä. Suomen kansa on henkiseltä laadultaan varsin poikkeuksellinen. Myöhemmän historiansa ajan se on ollut suurempien naapuriensa vaihtuvien maallisten motiivien ja henkisten vaikutusten valtapiirissä. Tarkoitan tällä aikaa, joka käsittää Suomen asuttamisen ja heimoyhteiskunnan jälkeisen ajan. Suomi voidaan maailman henkisessä historiassa nähdä hyvin erilaisessa roolissa, kuin missä se on ollut maallisessa historiassa. Rudolf Steiner kertoo hienolla tavalla siitä erikoisesta tietoisuuden virityksestä, jonka avustamana Suomen kansa kykeni näkemään sielun kolmijakoisen luonteen naapureitaan selkeämmin. Tämä on yhteydessä Steinerin mukaan niihin Maan eetterivoimiin, jotka ovat muodostaneet tämän tarvittavan laadun myös ulkoisessa maantieteessä havaittavaksi, Itämeren itään työntyvän lohikäärmeen kurottamisena, kolmena lahtena, jotka tunkeutuivat vanhasuomalaisten alueelle. Tämä yhteistyö, joka henkisestä maailmasta valmisteltiin, tuotti sen selvänäköisen ja ainutlaatuisen kansannäkemyksen, joka tallennettiin fennomanian kaudella Kalevalaksi. Suomen tehtävä, myös valtiollisella tasolla on tuoda esiin kalevalaisen perinteen modernisoitua ja elävää muistia, joka nyt voi johtaa yhä suurempaan ymmärrykseen tietoisuussielun olemuksesta, aikamme kehitystehtävästä.
Toinen lähtökohta löytyy myös fyysisen todellisuuden takana olevasta henkisestä todellisuudesta. Tällä kertaa tämä lähtökohta löytyy geologian alueelta. Ei ole sattumaa sekään, että me elämme graniitin maaperällä. Me olemme jatkuvasti tekemisissä maan ympäryskehältä ensimmäisenä laskeutuneen kiinteän materiaalin, alkukiven kanssa. Maarit Holttinen kirjoittaa (Esitelmästä 1.8. 2015 Pohjoismaisilla Kesäpäivillä): Graniitti on ikään kuin maan materiaan tallentunut muisti, maan oma tunto, jossa näkyvät kivettyneinä menneet maailmankaudet. Samalla tavalla kuin Kalevala kertoo suomalaisen sielun kolmijakoisuudesta, siitä kertoo myös asumuksiemme perustan, graniitin kolme mineraalia: kvartsi, maasälpä ja kiille. Tämä toinen lähtökohta jää enemmän taustalle, oikeastaan muistutuksena henkisen todellisuuden kaikkiallisuudesta, holistisuudesta ja muistutuksena siitä, että hyvin pitkälle Suomen valtiollinen tehtäväkin liittyy omantunnon kysymyksiin, jotka viime kädessä ovat ”henkisen isännän valitsemisessa”. Ketä me palvelemme? Mitkä meidän motiivimme ovat? Meidän tulee muistaa, että meillä suomalaisilla on hyvin luonnollisena, Maan antamana, laatuna velvollisuus kantaa enemmän kuin omalta osaltamme globaalia omaatuntoa ja ihmisyyden lippua.
Kolmas lähtökohta on historiallis-ajallinen, joka pyrkii yhdistämään nämä suomalaisen henkisen mission näkymät astrosofiseen tietoon. Esitys pyrkii kuvaamaan joitakin niistä rytmeistä ja tähtiviisauden kuvista, joiden kautta Suomen henkinen ja valtiollinen rooli on ymmärrettävissä historiallisessa kokonaiskuvassa. Painopiste pysyy koko ajan uudelleen synnytettävän tähtiviisauden, antroposofian ja kristillis-hermeettis-esoteerisen henkisen historiakäsityksen kehyksessä.
Suomilapsen syntymä
Suomilapsosen sideerinen eli samalla astronomisesti laskettu syntymäkartta. Sideerinen tähtikartta lasketaan aina todellista kiintotähtitaivasta vastaavasti, siksi kuvaan on jätetty myös tähtikuviot. Suomen kolminainen sielullisuus heijastuu niissä kuvioissa, joiden kärjet ovat Venus Kauriissa, Merkurius Jousimiehessä, ja Aurinko Skorpionissa/Kotkassa.
Meillä on olemassa lähtökohdissamme näkökulmia, joiden varassa lähdemme tarkastelemaan Suomilapsen syntymäkarttaa. Kartassa on tietysti hyvin paljon tekijöitä, joita voisi käydä läpi, mutta rajaamme tarkastelun tärkeimpiin tekijöihin lähtökohtiemme kannalta. Taivaalliset tekijät heijastuvat ihmisyksilöihin vähän toisella tavalla kuin kollektiivisiin muodosteisiin, esimerkiksi kansanhenkiin ja niiden ”elämänkaariin”.
Suomelle sen valtiollinen syntymä on eräänlainen äänen muodostuminen. Suomen henki tarvitsi valtiollisen syntymän, jotta se voisi tässä kriittisessä historian vaiheessa tuoda kansainvälisesti uskottavalla tavalla äänensä kuuluviin.
Tietoisuussielu Suomen kartalla
Kartalla näkyy vahva sosiaalinen ja kommunikatiivinen painotus. Mars ja Kuu ovat yhtymässä Leijonassa ja asettuvat dynaamiseen neliöön, keskellä Skorpionia (tai Kotkaa) sijaitsevaan Aurinkoon. Tätä asetelmaa, joka on sosiaalisuuden seitsemännessä huoneessa, vahvistaa koko rakenteen ylivalvoja Saturnus Aurinkokolmiostaan.
Tämä muodostaa Suomen valtion voimaytimen ja poikkeuksellisen rohkean laadun kantaa itseään. Tämä voimakas laatu saa myös kanavan Suomilapsen tapaan toimia fyysisen maailman kentässä. Tämän kuvion, jossa henkisyyttä edustavat Suomen oman laadun ilmaisijana Leijona-Mars ja omantunnon äänenä Rapu-Saturnus, voi katsoa näyttäytyvän Suomen Lemminkäisenä, Tietoisuussielun tahtovana ja tietoisena Minuusvoiman sytyttäjänä.
Tietoisuussielu syttyy ominaislaatuunsa nimenomaan Marsin voimasta, jolla oivalletaan oma henkisyys. Marsin voimin havaitaan omassa ilmaisussa ja olemassaolossa henkisen maailman ääni. Tämän on tarkoitus herättää samalla minuusvoimat sielun olemusytimessä, Auringossa. Suomella yhteys Marsin ja Auringon välillä on poikkeuksellisen vahva, koska tämä voima inkarnoituu vahvasti myös fyysisen valtakunnan alueille Kuun läsnäolossa.
Ei ole tietenkään mikään ihme, että Suomilapsen kartta liittyy aikamme kehityshaasteeseen, tietoisuussielun kasvattamiseen, näin selkeällä ja olennaisella tavalla. Me olemme maantieteellisesti myös eurooppalaisen kulttuurin ja slaavilaisen kulttuurin rajalla. Me olemme tällä rajalla myös henkisesti ja ajallisesti. Voidaan siis nähdä, että ”Lemminkäisen” sotaanlähtö, Mars-planeettaan liittyvät tietoisuussielun voimat näyttäytyivät eräänlaisena henkisenä näyttönä talvisodassa. Kuten Lemminkäisen tarinakin kuvaa tietoisuussielun kehittäminen on myös marslaadun kesyttämistä rakentavaan suuntaan, mikä tapahtuu vain syvän henkisen oivalluksen, ”pienen kuoleman” kautta. Tulevaisuudessa kulttuurisen johtoaseman ottava slaavilainen kulttuuri sai nähdä, mikä on Minuuden kipinän sytyttävän tietoisuussielun todellinen olemus.
”Sanoi lieto Lemminkäinen: ””En huoli kotieloista!
Jos markan soasta saanen, parempana tuon pitelen,
kuin kaikki kotoiset kullat, auran nostamat hopeat.
Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni!
Lähen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon.”
…………
”Märkähattu karjanpaimen, ukko Pohjolan sokea,
tuop on Tuonelan joella, pyhän virran pyörtehellä;
katselevi, kääntelevi tulevaksi Lemminkäistä.
Jo päivänä muutamana näki lieto Lemminkäisen
saavaksi, lähteväksi tuonne Tuonelan joelle,
vierehen vihaisen kosken, pyhän virran pyörtehelle.
Vesikyyn ve’estä nosti, umpiputken lainehista,
syöksi miehen syömen kautta, läpi maksan Lemminkäisen,
kautta kainalon vasemman oikeahan olkapäähän.”
Aistimussielu Suomen kartalla
Kartassa on myös syvemmälle haudattuja salaisuuksia: Kaikkein syvimmälle on haudattu ”Väinämöinen” eli aistimussielu, sen luontoviisaan kuninkaan laatu. Se puhuu taustalla kuitenkin vahvana
äänenä, joka tunnistaa vastavoimien laatuja ja niiden aiheuttamia haasteita Suomelle. Venus ja Jupiter ovat maakolmiossa Kauriissa ja Härässä ja ”ymmärtävät” Pluton ja Neptunuksen vastavoimia.
Venus tekee erittäin tarkan semisekstiilin Kuun Noususolmulla sijaitsevalle Merkuriukselle.
Aistimussielu syntyy Merkuriuksen ja Venuksen voimista. Venusvoimat alkavat kasvaa ja kypsyä luontoyhteyden pohjalta, elämänvoimien elämänymmärryksenä. Kalevalan alussa Väinämöinen syntyy veden elementtiin, eteeriselle alueelle ja kohtaa Neptunuksen vastavoimalaadut, eräänlaisen tahdottomuuden. Väinämöinen kuitenkin kasvaa itsessään merkuriusvoimiin ja lopulta jupiteriaaniseen voimaan, viisauteen, joka syntyy aistimussielun ja luontoyhteyden vahvassa yhteiskehityksessä.
Kalevalan runot luovat ihan mahtavia kuvia näistä kehityskaarista. Myös tarina tammen kaadosta, ihmisen itsenäistymisestä ”Jumalan varjon alta” nousemisesta, ”kuuhuen kumotukseen, päivän paistamiseen” viitannee Paratiisista karkoittamiseen, lankeemukseen, joka tässä suomalaisessa kuvassa näkyy itsenäisyyden ja vapauden värittämänä.
”Siitä vanha Väinämöinen, itse tuon sanoiksi virkki:
””Kave äiti kantajani, luonnotar, ylentäjäni!
Laitapa ve’en väkeä – veessä on väkeä paljo -
tämä tammi taittamahan, puu paha hävittämähän
eestä päivän paistavaisen, tieltä kuun kumottavaisen.””
Älysielu Suomen kartalla
Mainittu Venuksen ja Merkuriuksen yhteys, joka saa todella vahvasti karmisen ja kohtalollisen sävyn Kuunsolmuakselista, kertoo älysielun kehitysvoimista. Sampo on kalevalaisena kuvana se moraalinen voima, joka nousee eetteriruumiin pohjalta, muuntuu Venuksen ja Merkuriuksen kautta tavoittamaan sisäisen Mars-kokemuksen, jossa minuus alkaa löytyä sielun sisältä, itsen ulkoisten heijasteiden välityksellä.
Marsvoimalla on kaksi puolta, joita Bernard Lievegoed kuvaa hienosti: Toinen on se toteuttamisen oma voima, joka tiivistyy siihen hetkeen, jolloinjännitetty jousi ollaan juuri vapauttamassa, kun oma voima, omien kykyjen ja ideaalien vahvistamana lähetetään matkaan ulkoiseen maailmaan. Toinen kohtio marsvoimasta on se hetki, jolloin nuoli osuu maaliin ja värisee omasta voimastaan. Tämä toinen kohtio, seurauksien ymmärtäminen ja itsen löytäminen heijastuksina, on pohjimmiltaan älysielun laatu, jossa merkuriaaninen ymmärrys kasvaa alkavaan moraalikäsitykseen.
Suomen kartalla on vaatimus merkittävän vastavoiman kohtaamisesta ja ymmärtämisestä. Meidän tarinamme tänään, satavuotiaan Suomen tarina, on tällä hetkellä plutovoiman ymmärtämisessä. Pitkin Suomen Kuunsolmuakselia kulkee koko ajan Merkuriuksen ja Pluton vastakainasettelun virta. Olen valmis Robert Powellin tapaan näkemään Pluton Ahrimanin kuvana. Hän esittää Pluton ja Auringon yhtymän raamatun kuvaamassa erämaakiusauksen jaksossa Kristuksen ja Ahrimanin kohtaamisena. Suomen valtion syntymäkartalla näkyy vaatimus ymmärtää materialistisen ”muuta kivet leiviksi”-kiusauksen luonne.
Vasta kun ymmärrämme, mitä meidän moraalillemme tekee maailmankatsomuksen taantuminen elämänvoimien alle, pelkän fyysis-mineraalisen alueelle, me löydämme Sammon uudelleen. Nämä asiat ovat ihan uskomattoman ajankohtaisia, kuten tulen myöhemmin kertomaan. Meillä ei ole mitään edellytyksiä Sammon edustamaan hyvinvointiin, ennen kuin ymmärrämme valtiona ja kansana, ettemme elä pelkästään leivästä, vaan myös hengestä.
”Se on seppo Ilmarinen päivän kolmannen perästä
kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta:
näki sammon syntyväksi, kirjokannen kasvavaksi.
Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen
takoa taputtelevi, lyöä lynnähyttelevi.
Takoi sammon taitavasti:laitahan on jauhomyllyn,
toisehen on suolamyllyn, rahamyllyn kolmantehen.”
Näin ollen kysymys ei ole pelkästään tietoisuussielun kehittämisestä, johon suomalaisuudella on hyvät edellytykset, vaan vielä kriittisempänä kysymyksenä siitä, että saamme viimeisteltyä
älysielumme ominaisuudet, jotta se voi toimia moraalisen elämämme tukipisteenä. Suomalaisen kansanluonteen erityinen piirre nähdä sielu näissä kolmessa olemuksessaan korostaa tehtävämme
tärkeyttä: tässä ei voi lakata korostamasta sitä voimaa, jota Kristus-olento vuodattaa ”karman herrana” meihin yksilöllisesti Saturnuksen rakenteellisesta hallitsijuudesta. Saturnuksen voi sanoa
olevan Suomilapsen todellinen hallitsija, vaikka tämä lapsi käykin tällä hetkellä ankaraa kamppailua plutonisen materialismin kanssa. Tässä mennään sinne omantunnon alueelle.
Pieni katsaus historiallisiin vaiheisiin
Yritetäänpä luoda pieni katsaus Suomilapsen syntyyn ja historiallisiin vaiheisiin aina tähän päivään saakka. Tietyt teemat tuntuvat löytyvän kartoilta etsimättäkin. Tämän katsauksen tarkoitus ei ole pyrkiä minkäänlaisiin sensaatioihin tai vakuuttamaan ketään mistään. Voimme pyrkiä katsomaan karttoja vain sellaisina kuin ne näyttäytyvät. Tämän esityksen tarkoituksena on pyrkiää niitä myös tulkitsemaan, luomaan valoa. En ole niin täydellinen, että voisin täysin välttää omien käsitysteni ja mielipiteideni suodattumista tulkintoihin. Pyrin kuitenkin vain nostamaan havaitsemani yhteydet esiin ja kytkemän niitä kokonaisuuksiin.
Suomen valtiollinen elämä pohjautuu hyvin pitkälle Aleksanteri I:n työhön. Suomi oli hänen silmissään Venäjän valtakunnan kehittynein osa, jolle hän halusi antaa mahdollisimman suuren vapauden, jotta Suomi olisi venäläisen yhteiskunnan kehityslaboratorio ja kruununjalokivi. Historia eteni kuten se teki, ja Pluton ”hieroessa” Kuun laskusolmua maailma oli liekeissä. Bolshevistinen Venäjä syntyi ja se myönsi Suomen itsenäisyyden vajaata kuukautta oman syntymänsä jälkeen. Meillä ei ole tilaisuutta tehdä laajaa keskinäistä kartta-analyysiä, joten keskitymme pariin seikkaan, joilla on suurin merkitys esityksen etenemisen kannalta.
Kerroin jo, että ahrimaninen ”kivet leiviksi”-kiusaus on Suomelle merkittävä ja niin se on (tai oli) myös syntyneelle Neuvostoliitolle. Ja kuten tulemme näkemään, tämä haaste ei voisi olla ajankohtaisempi. Kuunsolmuakseli tuntuu olevan kovin merkittävä ”karmallisten välttämättömyyksien kanava” myös mundaanissa astrosofiassa. Tulkitsin Pluton ja Merkuriuksen opposition tällä akselilla Suomelle erityisesti ymmärryksen haasteena. Neuvostoliitolla Merkurius korvautuu muuten identtisessä asetelmassa Venuksella. Neuvostoliitto sai mukaansa ahrimanisen haasteen, joka kohdistui suoraan syntyvän valtiomuodosten luontoyhteyteen ja elämänvoimiin, eteriteettiin.
Sisäkehällä on Suomen syntymäkartta, ulkokehällä Neuvostoliiton vastaava kartta. Kaikki kartat ja tarkastelut ovat sideerisiä.
En mene sen enempää spekuloimaan, mitä fyysisellä tasolla, näennäisesti, tai poliittisesti, on sitten missäkin kohdassa ajan juoksua tapahtunut. Kartalla kiinnittää huomiota myös Neuvostoliiton Marsin sijainti joka kytkeytyy omaan ”uhattuun hyvinvointiin”, Venukseen, myös siis Suomen erilaiseen suhteeseen tähän kysymykseen sekä myös luonnollisesti Plutoon ja Suomen ”Väinämöiseen”, Jupiteriin.
Katsotaanpa miltä kartta näytti talvisodan alkaessa. Tämä kartta kuvaa Suomen syntymäkartan ja talvisodan syttymishetken tähtitaivaan suhdetta siten, että talvisodan alkaminen näkyy ulkokehällä. Pluto on oppositiossa Suomen Venusvoimiin, elämänvoimiin. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että transitoiva eli tuon hetkinen Venus on samassa sijainnissa, jossa Venus oli Neuvostoliiton syntyhetkellä.
Sisäkehällä on Suomen syntymäkartta, ulkokehällä on tähtitaivas Talvisodan alkamisen aikaan.
Jatkosodan aikana, esimerkiksi alkuvuodesta 1944 Pluto oli hyvin tarkasti Noususolmulla, samaan aikaan, tammikuun ja helmikuun taitteessa, Aurinko oli akselin toisessa päässä, oppositiossa. Ihan vain mainitakseni tämän vastavoiman jatkuvasti ilmenevistä esiintuloista.
Suomen kohtalonhetket tuntuvat aina palautuvan tähän ”Sammon taontaan”, materialistisen kiusauksen muuntamiseen moraalis-maagiseksi voimaksi. En voinut mitenkään olla katsomatta hetkeen, jolloin Suomen eduskunta päätti Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Tämä tapahtui 18. 11. 1994. Tulkitsin tämän aiheemme käsittelyn kannalta kriittiseksi ajankohdaksi. Päätöksen teon tarkkaa kellonaikaa en löydä, mutta jos sijoitamme sen kyseisen päivän keskipäivään, joka henkisessä mielessä voidaan tulkita merkitykselliseksi, löytyy täysi kuu aivan tarkasti Suomilapsen nousevasta horisontista, askendentilta.
Aurinko siis löytyy klassiselta ulkoisten suhteiden pisteeltä, siellä missä oma persoona yhdistyy muihin, laskevalta horisontilta, deskendentiltä. Ja ihan mahtavaa: me yhdistymme hienosti, kaikki lupaukset menestyksestä, laajenemisesta ja kehityksestä taataan Jupiterin yhtymällä tähän Aurinkoon. Mutta, mutta, onko kaikki ihan miltä näyttää? Siellä Aurinkoyhtymässä on myös Pluto. Mitä mahtoikaan Robert Powell tuolla akaisemmin sanoa tästä astrosofisesta kuvasta? Jos tässä olisi kyseessä parisuhde, olisin kyllä aika varovainen. Enpä voi olla mainitsematta sitäkään, että tuolla hetkellä myös nouseva horisontti yhtyy Suomen kohtalonpisteeseen, noususolmulle.
Sisäkehällä on Suomen syntymäkartta. Ulkokehällä on sen päivän tähtitaivas, jolloin Suomen eduskunta päätti Euhun liittymisestä.
Meillä alkaa olla kiire päästä nykyhetken ja sen todellisen mysteerin ytimeen. Pakkohan oli kuitenkin katsoa, mitä tapahtui Pluton siirryttyä kohtalonakselin toiseen päähän, Suomilapsen noususolmulle: Elimme silloin vuosien 2009 ja 2010 taitetta, lama oli iskenyt Suomeenkin, materialistisen illuusion puhjettua Yhdysvaltain subprimejohdannaiskriisin seurauksena. Tähän aikaan tiivistyy koko materialistisen kiusauksen ydin: me todella yritimme tehdä kivistä leipää, kivisistä taloista ostorahaa.
Mysteerin ytimeen
En ole ikinä pitänyt sensaatiohakuisuudesta tai astrologiaan usein liittyvistä ajatuksista valtavista taitekohdista ja äärimmäisistä olosuhteista. Nyt on kuitenkin mentävä nöyränä mysteerin ääreen ja otettava Robert Powellin tiedot avuksi. Robert on kirjoittanut kirjansa The Sign of the Son of Man in Heaven alunperin 1999. Yritän mahdollisimman yksinkertaisesti selittää, millaisen mysteerin ääreen tulemme tämän esityksen lopussa. Mainitsin, että erämaakiusauksen kolmannen kiusauksen kuva oli Auringon ja Pluton yhtymä Jousimiehessä. Tämä tapahtui siis 29.11. 29 jKr. Asteluku oli yhdeksän astetta Jousimiestä. Tarkkaavainen lukija huomaa, että se on varsin tarkasti Suomilapsen ”Sammon synnyttämisen” piste tähtitaivaalla.
Robert kertoo suuren astrosofisen salaisuuden kirjassaan: Ihmiskunnan edelläkäymisenä ja Aurinkohengen Maan kohtaloon yhdistymisenä tapahtunut Kristuksen kolmen ja puolen vuoden maallinen vaellus
Jeesuksen hahmossa voidaan nähdä kuvana ihmiskunnan tulevaisuudesta. Tämän salaisuuden mukaan jokainen näistä päivistä purkautuu maailmanhistoriaan ”Saturnuspäivinä”, kosmisen historian kantajan,
Saturnuksen, muistista ammennettuina kuvina. Historian moottorina siis toimii henkinen maailma ja sen fyysiseen ihmisten kautta kanavoituva todellisuus, eivät esimerkiksi edeltävät historialliset
tapahtumat. Yksi tällainen Saturnuspäivä on 29 ja puolen vuoden mittainen. Nyt tietysti herää kysymys: missä kohdassa kertomusta me olemme? Mitä päivää me elämme? Suomi täyttää sata vuotta juuri
kun erämaakiusaus päättyy, kun alkaa erämaajakson vapauttava päivä, 40 päivä. Tämä viimeinen ”kiusauspäivä”, kun Saturnus on taas vaeltanut Jousimiehestä Jousimieheen on ajanjakso vuosien 1988 ja
2018, välillä. Tämä jakso on historiallinen heijastus Ahrimanin tuomasta materialistisesta kiusauksesta. Erämaajakso on juuri kääntymässä viimeiseen päivään, jolloin enkelit tulivat juhlimaan
Kristuksen voittoa. Muitakin maailmankausiin liittyviä rytmejä voi löytää asiaan liittyvinä, mutta haluan keskittyä tähän yhteen, koska näen sen tärkeimpänä tällä hetkellä.
Kuten tuossa yritin sanoa, historia ei ole kausaliteettien, syiden ja seurausten tarina. Yhtä vähän kuin koskessa ylempänä oleva vesi aiheuttaa alemman veden putoamisen, yhtä vähän edeltävillä
tapahtumilla on tekemistä seuraavien kanssa. Me elämme henkisten välttämättömyyksien läpitulossa fyysiseen todelisuuteen, samalla tavalla kuin kosken liikevoima syntyy näkymättömästä ja
väistämättömästä painovoimasta. Meillä kaikilla on siis ilo, kunnia ja velvollisuus yrittää ymmärtää näitä henkisen voimia, jotka historiaa ja maata muokkaavat.
En voi olla ajattelematta, että Suomella on jokin, ehkä henkiseen piilotettu, näkymätönkin, rooli tässä voitossa. Niin silmiinpistäviä nämä yhteydet ovat. Jätän tähän äärimmäisen dramaattisen
kartan loppuun. Se on kartta satavuotiaan Suomilapsen kartta, suhteessaan syntymäkarttaansa. Saturnus on jo tullut Jousimieheen ja on aivan tarkassa yhtymässä Merkuriukseen, aivan kuten Suomen
Merkurius on yhtymässä Noususolmuun, aivan samoin kuin tämän hetken Noususolmu on yhteydessä, Suomen syntymäSaturnukseen.
Synnyttääkö Suomi Sammon, takooko se tässä hurjasti kriisiytyvässä tilanteessaan, jossa ilmapiiri on mielestäni kaikkea muuta kuin juhlaan kannustava, moraalisesti kestävän tavan materian henkistämisessä? Voiko se tehdä sen edes omalta osaltaan, löytää itsensä, voittaa oman materialistisen kiusauksensa, johon se on ajautunut? Voiko se olla se sillanrakentaja kulttuurikausien ja kulttuurien välillä, joka sen pitäisi olla. Vaimeneeko pelottava sotarumpujen pauke, kun Pluto väistyy vähitellen keskitaivaaltamme? Eihän Lemminkäinen lähde sotaan (Mars on kolmiossa Pluton kiusaamaan keskitaivaaseen)… Kuuluuko kaukaa meidän alkuperäisen luontokuninkaamme, Väinämöisen ääni, kun Venus tulee oppositioon Jupiterin kanssa?
Onnea, Suomi! Onnea, maailma! Koko sydämestä, juhlien, hengittäen…
Lyhyesti kirjoituksessa käytetyistä termeistä:
Mundaaniastrologia= Astrologian muoto, joka tutkii globaalin elämän, valtioiden, sotien, historiallisten tapahtumien astrologisia taustoja.
Sideerinen astrologia ja astrosofia= Sideerinen astrologia on yleiskäsite astrologian muodolle, jossa horoskooppien tähtimerkkien sijainti on sama kuin samannimisten tähtikonstellaatioiden. Se on siis ”astronomista” astrologiaa. Koska aurinkokunnan suhde kiintotähtiin muuttuu jatkuvasti, täytyy näiden merkkien hallitsemaa ajanjaksoa maan päällä jatkuvasti korjata. Länsimaissa lähes yksinomaan harjoitettu trooppinen astrologia kytkee tulkintansa merkkeihin, jotka ovat yhteydessä vuoden kiertoon, mutta yhteys kiintotähtien maailmaan on vain viitteellinen. Astrosofia on sideeristä astrologiaa, joka kumpuaa Rudolf Steinerin ja Willi Sucherin työstä ja näkemyksistä. Erityisesti Robert Powell on vienyt viime vuosina tätä impulssia eteenpäin.
Kuunsolmuakseli: Tämä on astrosofinen ja astronominen tekijä, joka kiertää Eläinradan so. taivaankannen ympäri noin 18 vuodessa. Noususolmu on se piste horisontissa, josta kuu nousee horisontin yläpuolelle, laskusolmu sen vastakohta. Kuunsolmuakselin katsotaan aktivoivan inspiraatioita, jotka kumpuavat kosmisesta muistista, Akashisista Aikakirjoista.
Kolmio, neliö, kvinkunssi, sekstiili, semisekstiili, yhtymä, oppositio= Nämä ovat astrosofisen (ja astrologisen) kartan tekijöiden välisiä suhteita, kulmia. Tässä ei voida mennä syvempään analyysiin niiden erilaisista luonteista. Ne kertovat kuitenkin kulmia tekevien kartan tekijöiden vaikutusten erilaisista kombinaatioista. Yhtymä ja oppositio ovat varmaan aika helppoja ymmärtää ihan sillä tasolla, että mitä ne kuvaavat. Neliö on 90 asteen kulma, kolmio on 120 asteen kulma, sekstiili on 60 asteen kulma, semisekstiili 30, kvinkunssi 150 jne. Nämä ovat tärkeimmät ja yleisimmin käytössä olevat aspektit.
Huoneet ja akselit= Astrologisissa analyyseissä käytetään maan pyörimisliikkeeseen liittyviä tekijöitä myös. Huonejärjestelmä (joita on tietysti monia!) vastaa analogisesti merkkien ja konstellaatioiden merkityksiä. Askendentti on kartanlaskuhetkellä nouseva horisontti so. piste, josta tähdet ja muut tekijät nousevat horisontin yläpuolelle. Tämän pisteen katsoteen esimerkiksi henkilöiden kohdalla kuvaavan heidän persoonaansa, sitä tapaa, jolla he katsovat maailmaa ja jollaisen vaikutelman he myös muihin pinnallisesti katsottuna tekevät. Deskendentti kuvaa suhdettamme muihin ihmisiin, miten opimme elämässämme muiden ihmisten kautta. Keskitaivas kuvaa aktiivisuutemme tapaa ja keskiyön piste so. se eläinradan osa, joka on syntymämme hetkellä maapallon keskipisteen takana, salattua puolta itsestämme, myös kohtalossamme vaikuttavia voimia. Huonejärjestyksen merkitykset menisivät taas astrologian peruskurssin piiriin. Se ei tähän mahdu, ikävä kyllä.
Write a comment
Mayja (Tuesday, 17 April 2018 18:20)
Kiitos tästä Suomen historian käsittelystä. Se oli todella kiinnostavaa.
Itselläni on paljon planeettoja samassa alueessa kuin Suomi-neidollakin.
On myös samoja taisteluja: materialismin, hengellisyyden köydenvetoa.
Luen paljon Suomen historiaa Ruotsin ja Venäjän yhteydessä.
Olen kyhännyt myös karttoja tärkeistä ajoista ja verrannut omiini.
Minulla kun ei ole kuin kiinnostus näihin asioihin - ei koulutusta.
Tämä oli ensi kerta, kun löysin kirjoituksesi.
Haluan miettiä sitä uudelleen, ajan kanssa, tarkemmin.
Monet kiitokset!