Korona; Taikurin temppu, aurinkotuulen humahdus, ihmiskunnan sydämentahdistin

Aloitan tällä kirjoituksella uuden blogisarjan, johon inspiraation ojensi minulle, jälleen kerran, rakas ystäväni Seppo. Vaikka pohjimmiltaan Tarot on symboliterapeuttinen keino meditaatioon ja avain oman elämän käytäntöön, en näe mitään syytä, miksi sen kuvastoa ei voisi käyttää maailman mysteerien avaamiseen.

 

Ajattelen hyvin pitkälti, että sekä astrologia, että Tarot lisäävät sisäistä joustavuuttamme ja liikkuvuuttamme, jotta voimme löytää uusia näkökulmia elämään. Ja tällä tiellä uusia ratkaisuja käytännöllisellä tasolla.

 

Niinpä: Tarot ja Maailma!

Tämä blogisarja siis syntyy tarttumalla ajankohtaiseen maailman ilmiöön ja nostamalla lähtökohdaksi sen tarkasteluun blogissa satunnainen kortti Rakkaasta, tutusta, mutta aina yhtä yllättävästä, ystävästäni: tarotpakasta. Kuten kaikki sisäinen, näkymätön työ, jota ihmiset tekevät, tämäkin kirjoitus pysyy kaiken todistelun ulkopuolella, tämä on sisäistä virtaa, ilmiön havaitsemista eräästä näkökulmasta ja sen kuvailua. Sanalla sanoen: symboliterapiaa.

 

Onko se yllätys vai ei, että Taikuri halusi avata pelin? Olin todella yllättynyt, mutta voisiko sitten edes toisin olla? En edes halunnut kirjoittaa tästä viruksesta ja sen merkityksestä maailmalle, mutta sitä oli vähän vaikea välttää. Taikurihan on se Salaisuus, joka kertoo koko Tarotin metodin ja merkityksen, ohjaa käyttämään sitä hyödyllisesti ja rakentavasti. Mistä siis on kyse ja mitä tämä kortti antaa meille näkökulmina, kun lähdemme tutkimaan koronaviruksen ilmiötä?

 

Ensimmäinen ajatus saattaa olla Taikurin keppostelijan ja silmänkääntäjän laatu. Onko tällaisella tapahtumalla vaikutus, jossa luodaan tunnelma ja illuusio? Käännetäänkö meidän katseemme käsiin, siihen mikä näkyy, ja joka peittää sen todellisuuden, joka on illuusion takana? Kuka tai mikä tämän luo? Viruksen leviämisen tapa, ajoitus, vaikutukset ja muuntuminen herättävät luonnollisesti kysymyksiä. Joihin en aio edes mennä.

 

Maailmaa kannattaa aina tarkastella kriittisesti ja tapahtumista levitettävää informaatiota kannattaa katsella erityisen kriittisesti. Ei pidä mennä tunteella ja hysterialla mukaan minkään suunnan edustamiin kauhukuviin. Itse en näe niin sanotun ”vastuullisen median” välittämää tietoa sen luotettavampana kuin sen vaihtoehtojenkaan. Kaikki pyrkivät valitsemaan omien tavoitteidensa mukaista tietoa, sopivia lukuja, sopivia faktoja sopivasti aseteltuina tukemaan tarinaa.

 

”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan,

mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee;

niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”

 

Johannes III: 8.

Kaikki hengestä syntynyt ylittää käsityskykymme, joka perustuu ennustettavuuteen. Me kuvittelemme järkeillessämme, että maailma on syiden ja seurausten mekaaninen laite. Todellisuus on jotakin muuta. Ja me pääsemme todellisuuteen ja todellisuuden mukaiseen ajatteluun ja oivallukseen vasta, kun me ymmärrämme hengestä syntymisen mahdollisuuden. Tai ymmärrämme tämän syntymisen välttämättömyyden. Tämä on uskomattoman käytännöllistä!

 

Taikuri on paljon enemmän kuin tempuntekijä tai huijari. Se, mitkä motiivit tämän viruksen ja sen aiheuttamien toimien ja siitä kertovan tiedottamisen ympärillä ovat, eivät merkitse todellisuudessa paljonkaan. Tämä Taikuri on opettamassa meille keskittymistä. Taikuri näyttää tekevän jotakin maagista katsomatta, keskittymättä, ponnistelematta. Tosiasiassa hän pystyy magiaansa juuri ponnistelemattomalla keskittymisellä.

 

Taikureita on kahta laatua: manipuloimalla toimiva maailmallinen huijari ja riidankylväjä, joka peittää todelliset motiivinsa hajottamalla meidän keskittymistämme. Ja sitten Taikuri, joka meissä pyrkii synnyttämään päivittäin keskittymisen tilan, joka on arjen askeesia.

 

Meidän on pakko oppia uudelleen keskittymään! Joten kiitos, Korona, Covid-19.

Uskon, että moni alkaa jo jossakin sielun syövereissä, mielen perukoilla, ajatella niitä muutoksia, joita pandemia tuo globaaliin elämäntapaamme, sen globaaliin tuhlaukseen ja mielettömyyteen. Millaista tyydytystä ihminen saa työstään, jossa hän valmistaa hilavitkuttimen vasemman takakulman pyöröheilurin laakereita? Globaalit tuotantoketjut katkeavat, globaali teollinen ruokatalous, joka toimii ryöstämällä luontoa, tulee kohti omaa väistämätöntä loppuaan. Me etsimme maanisella ja ADHDtä muistuttavalla hajonneella mielenkatseella sisältöä kiihkeästi joka paikasta, mutta sitä ei ole, koska kukaan ei ole pystynyt keskittymään sitä luodakseen. Meillä on vain valkoista kohinaa, ilmiöiden häilähtelevää pintaa, josta vain manipuloitu tunnereaktiomme saa hetkellisen otteen.

Korona täytyy tietysti kaikilla tasoilla ottaa vakavasti. Ehkä kaikki tämä valtava mediapauhu kuitenkin herättää meitä myös siihen, että hallinnon ja globaalin maailmamme illuusio ennustettavuudesta ja kontrollista on todellakin vain illuusio. Virusta vastaan voi suojautua myös ihan itse: käyttämällä järkeä, syömällä vitamiinia ja homeopaattisia valmisteita (kuten esim. Intian hallinto kehottaa tekemään). Tässä voi mukavasti jo harjoitella pitämään elämänpiiriään pienempänä ja keskittymään siihen, mikä on tärkeätä ja jonka arvo tänä ratkaisevana aikana nousee ja kasvaa.

On ajatuksia herättävää, että mediasfääri ja poliittis-taloudellinen ilmasto ovat nimenneet meille ykkösvihollisen ja hyvän kakkosen. Nämä ovat nyt tietysti hiilidioksidi ja Korona. Hiilidioksidi on kuitenkin koko maapallon elonkehän perusta, kaiken elämän rakentaja, kasvien yhteyttämisen raaka-aine. Se liittyy siis Venuksen voimiin, eteeriseen maailmaan. Toinen on nimetty koronaksi, jossa auringossa elää toinen elämän mahdollistaja: lämpö. Meidän on siis pelättävä elämän perustaa? Ei meidän tarvitse. Virus vie meitä onneksemme paikallisempaan ja aidompaan elämäntapaan, jossa globaali kulutusmaailma mielettömine infrastruktuureineen tuhoaa Äitiämme, Maata. On mieletöntä puhua samaan aikaan ilmastonmuutoksen hillinnästä ja ajaa globaalia kulutusta. Ratkaisut ovat lähellä, ne ovat siinä, että me muunnamme omalla uudelleen harjoitetulla ponnistelemattomalla keskittymisellä maaperää vastaanottamaan karannutta hiiltä. Siihen me tarvitsemme elävän yhteisön, elävät eläimet ja elävän maaperän. Auringon ylimääräisen lämmön me valamme sydämiimme myötätunnon voimina ja siirrämme lämpöä välittämällä ihmisistä ympärillämme.

Mikään tästä ei synny ilman yhteyden luomista henkiseen, luovaan todellisuuteen, maailman jatkuvan syntymisen adventtiin, odotukseen. Se on Taikurin viesti:

 

Hiljaisuuden ja ponnistelemattoman keskittymisen hetket ovat se perusta, jolla elämään luodaan hiljaisuuden ja keskittymisen tila, jonka on mahdollista levitä ponnistelemattomaksi toiminnaksi, jolloin on mahdollista muuntaa työ leikiksi.

 

Tämä hiljaisuus luo perustan myös yhteydelle henkiseen maailmaan, jonka jälkeen ei olla koskaan yksin. Tämä mahdollistaa sen vaikealta kuulostavan: tee kaikista hyväksymistäsi velvollisuuksista vaivattomia ja kanna taakkasi keveästi!

 

Et ole enää yksin kantamassa taakkojasi. Tämä on kaiken mystisismin, gnosiksen, magian ja hermeettisen filosofian ydin, kaiken esoterian perusta. Olla yhtä itsessään, olla yhtä henkisen maailman kanssa. Taikuri edustaa mystiikan metodia, yhteyttä, jota ilman meillä ei ole mitään muutakaan.

 

Tähtipoika, Timo Kalliokoski