Ravitseeko ruoka ?

Virallinen mantra menee seuraavasti: "Ravitsemussuositusten mukaisilla ruokavalinnoilla varmistetaan yleisesti ottaen kaikkien ravintoaineiden saanti, eikä ravintolisien käytölle ole yleensä perusteita." Ihan omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että en usko tuohon väittämään."Ei riitä perusteluksi", kuuluu sieltä ensimmäinen kommentti. Katsotaan löytyykö niitä argumentteja mielipiteeni tueksi ettei jää pelkäksi musta-tuntuu-huuteluksi. 

Ihan ensimmäiseksi varoita, että en aio tehdä mitään kattavaa kirjallisuusselvitystä aiheesta. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että ruuasta saadut ravinteet eivät stressaavassa elämäntavassamme riitä. Olen itse saanut hankittua pieniä terveydellisiä epätasapainoja, jotka sitten helpottavat lisäravinteita käyttäessäni. Pidän sellaista näyttöä omalla kohdallani riittävänä. Halusin kuitenkin katsoa löytyykö tutkimustietoa, joka vahvistaisi oman kokemukseni. Ja halusin jakaa löytöni  kanssanne, lyhyesti.

 

Ensimmäiseksi selvitin löytyykö tutkimustietoa suomalaisen ruuan ravinnepitoisuuksien muutoksesta. Vastaani tuli tutkimus vuodelta 2003, jossa oli verrattu kasvisten, marjojen ja viljojen hivenaine- ja mineraalipitoisuuksia 1970-luvulla tehtyyn vastaavaan tutkimukseen (Ekholm et al.). Päivi Ekholmin vetämä tutkimus tehtiin yhteistyössä Helsingin yliopiston, silloisen Kansanterveyslaitoksen ja Maatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. 

Tutkijoiden tarkoituksena oli tutkia nimenomaan kaupasta ostettavien tuotteiden ravinnepitoisuuksien mahdollisia muutoksia. Selvisi, että viljojen, hedelmien ja kasvisten mineraali- ja hivenainepitoisuudet olivat 30-vuotisjaksolla pienentyneet selvästi, erityisesti kasvisten hivenaineitoisuus oli laskenut.


Tutkimuksessa todettiin, että suomalaiset saavat nykyään vähemmän mineraaleja ja hivenaineita ruuastaan kuin 1970-luvulla vaikka kasvisten ja vihannesten käyttö on kaksinkertaistunut. 



 

Saman suuntaista tietoa löytyy myös Yhdysvalloista ja Iso-Britaniassa, joissa ruuan ravintoainepitoisuuksien on todettu vähentyneen jopa 40% (Davis 2009).

Mielenkiintoisia tuloksia on saanut myos itsenäinen tutkija Anne-Marie Mayer, joka on vertaillut Iso-Britanian hallituksen ruuankoostumustilastoja. Hivenaine- ja mineraalipitoisuudet olivat niiden mukaan laskeneet. Suurin muutos oli kuparin kohdalla, kasvisten kuparipitoisuus oli 50 vuoden aikana tippunut viidesosaan. (Mayer 1997

 

Elinympäristömme on muuttunut vuosikymmenien saatossa ja väittäisin että nykypäivänä yksilön keskimääräinen stressitaso on korkeampi kuin vuosikymmeniä sitten. Stressin on todettu lisäävän kehon ravinnetarvetta.  Ravinnetarpeemme on siten lisääntynyt ajan myötä ja näin ollen ravinnon köyhtymisestä tulee sitäkin suurempi ongelma.

Miksi viljelykasvit köyhtyvät?

Viljojen ja kasvisten ravinnepitoisuuteen vaikuttavat lajike, sääolosuhteet, lannoitus, kypsyysaste ja maaperän ominaisuudet. Tasapainotilanteessa maaperästä poistuu sadon myötä saman verran ravinteita kuin mitä sinne palautuu. Tärkeässä osassa tasapainoista viljelymenetelmää on orgaanisen aineet lisääminen maahan kompostin muodossa, sekä vuoroviljely typensitojakasveja hyödyntäen. Mikäli tätä tasapainoa ei saavuteta, on maaperän köyhtyminen väistämätöntä. 

Kuvassa hyvin hoidettu komposti kypsymässä pellolle levitettäväksi Kurjen tilalla Vesilahdessa.


Intensiivisen tehomaatalouden keinoin ei tätä ravinnetasapainoa olla kyetty löytämään. Tehomaatalous nojaa vahvasti typpi-fosfori-kalium lannoiteiden käyttöön. Lannoitteesa kalium on yleisimmin kaliumkloridimuodossa ja runsas kloridiannos  aiheuttaa magnesiumin,  sinkin ja kalsiumin huuhtoutumista maaperästä. Liukoinen lannoite aiheuttaa myös nopeaa kasvua, jolloin usein tuotetaan isoja mutta ravinneköyhiä satoja. 

 

Maan hoito on iso ja tärkeä asia ja siitä toisella kertaa enemmän...

Entä sitten?

Tutkimustuloksien parissa vietetty aika vahvisti sen mitä jo entuudestaan tiesinkin. Joten meillä syödään jatkossakin biodymaamista ja luomuruokaa niin paljon kuin mahdollista. Jopa edellä mainitussa Ekholmin tutkimuksessa oli viitteitä siitä, että ne ovat tehotuotettua ravintorikkaampia. Niin ja ovat ne kaikin puolin muutenkin parempia :) 

Välillä syödään "mitä sattuu" - ja nautitaan siitäkin! Päivittäisiin rutiineihin ovat kuuluneet lisäravinteet jo pitkään ja näin tulee olemaan jatkossakin.

 

Ai niin... eikä ravinto ole pelkkää kemiaa, vaan sillä on muitakin ulottuvuuksia...

Lähteet: 

Ekholm P. Reinivuo H., Mattila P., Pakkala H., Koponen J., Happonen A., Hellström J, Ovaskainen M-L. (2007). Changes in the mineral and trace element contents of cereals,

fruits and vegetables in Finland. Journal of Food Composition and Analysis 20(487–495).

Davis, D.R. (2009). Declining Fruit and Vegetable Nutrient Composition: What Is the Evidence? HortScience February 2009 vol. 44 no. 1 15-19.

Mayer A-M. (1997). Historical changes in the mineral content of fruits and vegetables. British Food Journal 99(6):207-211

Write a comment

Comments: 1
  • #1

    Mayja (Tuesday, 17 April 2018 18:28)

    Olen siirtynyt enenevästi kasvisruokiin. Ayurveda-filosofia sopii minulle.
    Kun harrastan kävelyjä ja yogaa, huomaan sen vaikuttavan valintoihini.
    Keho oivaltaa itse, miten ja kuinka paljon sille on hyväksi "detox"-kausi.
    Juuri nyt maasta nousevat nokkoset ja voikukanlehdet suureksi avuksi.
    Huomaan selvästi kehon ja hengen yhteisvaikutuksen.
    Pimeään aikaan tahtoo tulla istuttua ja keväällä on myrkytystilassa...

Tarinoita elämästä


Jaa tämä sivusto:

Seuraa Facebookissa