Timo

Taisin joskus yrittää liikaa. Parikin kertaa vaihtelevan yrittäjäurani aikana yliyritin itseni sairaalakuntoon. Jälkeenpäin voisi sanoa, että koko ravintola-ala on työsuojelullinen riski. Ainakin niille, joilla ei ole oikein itsesuojeluvaistoa. Ruokaa ei palanut paljonkaan pohjaan, mutta yrittäjä fine diningin pienimuotoisissa laatukonsepteissa kyllä paloi. Rakkaus ruokaan jäi. Näin työ puhtaan, biodynaamisen ruoan parissa on yksi merkittävä kiinnostuksen ja työn kohde.

 

Yrittäjyys (pelottava sana sinänsä) on kulkenut kuitenkin kanssani jatkuvasti, tavalla tai toisella. Mehän teemme Sarin kanssa melkein kaikkia hänen mainitsemiaan töitä ja projekteja yhdessä, vaikka sitten on lisäksi omiakin. Hermeettinen filosofia, astrologia ja tarot ovat kulkeneet jo pitkään elämän punaisena lankana ja olen valmis jakamaan tätä sisäisen luottamuksen ja merkityksen lähdettä kanssasi kursseilla ja henkilokohtaisien konsultaatioiden merkeissä.

Sari toimii Biodynaamisessa yhdistyksessä ja minä Biodynamisen Viljelyn Säätiössä. Olen mainitun Uusruukki-osuuskunnan hallituksen puheenjohtajana. Yritän tuoda mahdollisimman paljon kokonaisuutta luovaa kuvaa työskentelyyn siellä. Oikeastaan ihan väistämättä omien laatujeni mukaisesti pyrin kaikessa löytämään yhteydet teorioiden ja käytännön välillä.

 

Toimimme myös itsenäisinä Forever Livingin jälleenmyyjinä, koska olen huomannut, että aloe vera-tuotteet sopivat oikein hyvin herkän terveyteni tukijoiksi. Kärsin paristakin autoimmuunitaudista eli Crohnin taudista ja psoriaasista. Jos mieleesi tulee ajatus, että haluaisit tehdä tätä mukavaa ihmisläheistä työtä kanssamme, ota rohkeasti yhteyttä.

 

Lisäksi minulla taitaa olla kakkostyypin puberteetti, kun tuo idealismi, jota Sari tuossa esittelee, ei lähde minustakaan kulumallakaan. 

 

Tämä on Leveetä Elämää!


Mitä se levee elämä oikein on?
Ajattelen, että se on avoin asenne, avoin syli, jolla tulevaisuus otetaan vastaan. Eikä se oikein onnistu, ellei ota vastuuta siitä pienestä ikuisuudesta, jota nykyhetkeksi kutsutaan.

 

Me elämme Sarpan kanssa jo nyt leveetä elämää, mutta se on  taloudellisesti sellaista taiteilua, että leveempi, sosiaalisempi ja laajentuva liike vaatii lisää rahaa. Näin rehellisesti sanottuna.

 

On ehkä itsekästä sanoa, että raha ei kiinnosta. Meillä kenelläkään ei ole mistä antaa, jos meillä ei mitään ole. Jos elämä on kamppailua henkiinjäämisestä tai jatkuvassa epävarmuudessa elämistä, on aika vaikeaa kehittää sosiaalisesti vastuullista hyvinvointia, jakaa onnistumisia, auttaa kanssaihmisiään.

 

Me olemme pariskuntana ehkä aika luovia kehittämään elämäntapaa, joka näyttää paljon kalliimmalta kuin se todellisuudessa on. Kyllä: meillä on hyvää ruokaa, joskus viiniä, purjevene, kaksi autoa, omakotitalo. Koko hoito.

 

Ja sitten niitä paljastuksia: Vene on tänä vuonna tullut kunnioitettavaan 40 vuoden ikään. Metafora kuitenkin kelluu ja ajaa asiansa: se on etenkin Timon henkireikä. Autojen kanssa on ollut aika hyvä säkä: IOR ja MIF siirtyvät hienosti edelleen pisteestä A pisteeseen B kuljettaen meitä kahta, lapsia vaihtelevia määriä ja tavaraa aika paljonkin välillä. IOR kulkee halvalla ja ekologisesti, biokaasulla. Sarin ikivanha ja superruma Focus taas on luotettavuuden perikuva. Talo on vuokralla ja ihan mieletön munkki kävi siinäkin.

 

Tässä me taas kirjoitellaan ja raapustellaan vierekkäin. Tosi leveetä on se, kun löytää rinnalleen ihmisen, jonka kanssa haluaa olla oikeastaan koko ajan ja tehdä asioita yhdessä. Tuntuu valtavan siunatulta. Kiitollisuus on yksi tähän meidän elämäntapaamme liittyvä peruskivi. Meillä on paljon aina kun meillä on avosyli sille hyvälle, jota meillä on nyt. Minusta vaikuttaa sille, että se on samalla avosyli hyvälle, laajentuvalle tulevaisuudelle. Avosyli, kädet niin leveellä, kuin menee, vaatii myös sitä, että sille historialliselle ja esihistorialliselle itselle osaa antaa anteeksi. Se voi joskus kestää tosi kauan, tiedän.

 

Aina on nyt. Se on ihmisen parasta aikaa. Tästä tämä luku meidän elämässämme lähtee. Elämä on nyt aika leveetä.

 

Timo